The starting point of the work is glass as a metaphor and its properties as a material. This inspires music with bright, translucent, reflective and clear surfaces that are at once strong and sensitive, soft and sharp, stagnant and moving. The reference to a sculpture plays with the contradiction between music and sculpture: a piece of music has a beginning, a middle and an end, i.e. it takes place in time, unlike a sculpture, which is experienced in space.
The work is divided in five movements, performed without pauses in between.
I: like polishing a champagne glass
II: easily fractured
III: like a garden of windchimes
IV: perfection of shape
V: coda
Teoksen lähtökohtana oli käsitellä lasia sekä metaforana että materiaalina. Lasi inspiroi musiikkiin heleitä, läpikuultavia, heijastavia ja selkeälinjaisia pintoja, jotka ovat yhtä aikaa vahvoja ja herkkiä, pehmeitä ja teräviä sekä pysähtyneitä ja eteenpäin suuntautuneita. Otsikon viittaus veistokseen leikittelee musiikin ja veistostaiteen ristiriidalla: musiikkiteoksella on alku, keskikohta ja loppu eli se tapahtuu ajassa toisin kuin veistos, joka on jokaisen koettavissa tietyssä paikassa, aikaraameista riippumatta.
Teos on jaettu viiteen jaksoon, jotka esitetään peräkkäin ilman taukoja:
I: kuin kiillottaisit samppanjalasia
II: helposti murtuva
III: kuin tuulikellopuutarha
IV: muodon täydellisyys
V: coda
Finnish Radio Symphony Orchestra
2.10.2021, Oulu, Finland
violin, violoncello & piano